1.1.2017

Heippa vuodelle 2016!

Hyvää uutta vuotta kaikille! Viime vuoden pölyt on nyt putsattu olkapäiltä ja tänään on startannut jälleen uusi ihana vuosi, joka on toivoa täynnä :) Tervetuloa 2017!

Vuoteen kuului paljon kaikkea onnistumisista epäonnistumisiin, mutta tällä kertaa keskitytään pelkästään lainkalaihikseen.

Osallistuin toista kertaa lankalaihikseen, johon pistin erittäin kunnianhimoisen tavoitteen. Kopassani on reilusti yli kaksi kiloa kaiken maailman lankoja, jotka olivat joko iäisyyden vanhoja tai lahjoituksena saatuja. Oli täysiä keriä sekä epämääräisen kokoisia jämiä. Näistä halusin siis eroon vuoden 2016 aikana. Kuinka minulle sitten kävi? Aika hyvin, olen itse aika tyytyväinen. Ihan ei tavoitteeseen päästy, mutta jos olisi ollut muutama päivä lisäaikaa, niin kaikki langat olisin ehtinyt käyttää. Vielä muutama päivä sitten jäljellä oli 396 grammaa vanhoja lankoja ja luulin etten ehtisi tekemään niistä enää mitään. Toisin kävi.


Paksua heijastinlankaa oli sen verran, että mitään pipoa siitä ei enää saa, mutta pelkäksi tupsuksi sitä olisi ollut aivan liikaa. Koiramme heijastinvaljaat ovat jo sen verran kärsineet, joten nappasin vitosen koukun käteeni ja pylväillä koukuttelin tällaisen väliaikaisratkaisun. Malli on suoraan vanhoista valjaista, joten istuvuus on hyvä. Tuntui, että koiruuskin nautti sovituksen aikana mukavan pehmeästä ja kevyesti joustavasta pinnasta.


Sen verran ne vain ovat kesken, että sopivan kokoista nappia ei ole vielä löytynyt kiinnitykseen, joten jätin pienen langanpätkän toiseen päähän, jolla voin tehdä sopivan napinläven. Muuten kaikki langat on jo päätelty ja valjaat ovat käyttövalmiit.

Koko oranssi Schachenmayr saatiin käytettyä ja 90 gramman kerä muuntautui käyttökapineeksi, sopivasti ennen lankalaihiksen loppua. Tekoon ei mennyt kuin kaksi rauhallista aamuhetkeä.

Sitten kun pääsin vauhtiin tämän oranssin kanssa, päätin tuhota samalla myös vihreän version kopan pohjalta. Hetkisen mietittyäni päätin tehdä säärystimet itselleni. Nyt Tammikuun kunniaksi olen päättänyt alkaa kävelemään enemmän töihin, joten ne tulevat todellakin tarpeeseen, kun tuolla pimeinä aikoina liikuskelen.


Lankaa näytti olevan reilusti, mutta eihän sellaisesta paksusta mötikästä pitkälle riittänyt, joten näistä tulikin nilkuttimet. Parempi itseasiassa niin, koska nuo on sen verran paksut ja jäykät, että säärystiminä ei ehkä olisi kaikista mukavimmat jalassa. Nilkuttimet ovat nyt muutamaan kertaan testattu ja hyvin lämmittää herkkiä nilkkojani.

Nappasin kerän tosiaan kahtia, pistelin 6,5mm puikoilla 1o 1n-joustinta alusta loppuun, kaikki 23 kerrosta. Silmukoita oli 32 eli 8 puikollaan. Nämä tulivat muutamassa tunnissa valmiiksi ja vihreä Schachenmayr sai erittäin hyvän käyttötarkoituksen. 112 grammaa katosi jälleen lankavarastostani ja mieli sen kuin muuttui paremmaksi. Nämäkin kuin ehtivät ennen vuoden vaihdetta valmiiksi.

Nilkuttimien jälkeen jäi vielä sellainen olo, että jotain pientä voisi vielä ehkä keretä tekemään. Katselin loppuja keriä (6kpl) ja mikään niistä ei ottanut tuulta allensa. Mietin, millä perusteella tuhoaisin vielä yhden kerän ja päädyin tähän kaikista vanhimpaa versioon. Tämä on muistaaksi isosiskoni hommaamia juttuja joskus silloin kun olin noin 10 vuotias. Muistan langan hämärästi. Nyt kun se on yli 10 vuotta matkassani kulkenut, sen kanssa oli aika jättää hyvästit. Päätin testata tästä epämääräisen vahvuisesta langasta, kuinka pitkälle siitä riittäisi.


Löysin kaikista helpoimman ja yksinkertaisimman ohjeen huiville ja aloin kutomaan. Aloitus 3 s ja sitten aina oikealla kerroksella lisätään yksi, kunnes ollaan puolessa välissä ja vastaavasti kavennellaan samalla tavalla, kunnes jäljelle jää 3 s. Tämä oli hyvä tapa tuhota tämä lanka, koska kerä ei ollut täysi, puntari toimi suunnannäyttäjänäni. Kudoin siis niin kauan lisäyksiä, kunnes puolet kerän painosta oli käytetty ja sitten aloin kaventamaan. Hyvin simppeliä.


Lankaa oli todella mukava kutoa, vaikka sen pinta olikin hyvin epätasainen. Kaunis sininen kimallesävy, jossa mukana myös kultaista kimalletta ja valkoista pehmeyttä. Tästä syystä halusin mahdollisimman yksinkertaisen toteutuksen, jotta itse lanka pääsee oikeuksiinsa.


Huivihan siitä tuli, mutta sen verran siro, että se saa mennä reilu kaksivuotiaan neitosen käyttöön. Pituutta oli noin 70 cm ja syvyyttä 30 cm. Sopiva siis pienen neidin kaulaan. Materiaali on kuitenkin todella pehmoinen ja varmasti pieni kimallus ei haittaa käyttäjää ;)

Tämä, hyvin marinoituneesta lankakeränmötikästä huiviksi muuntautunut tapaus, painoi loppupunnituksessa 47 grammaa. Tämä valmistui uuden vuoden aattoaamuna.

Viimeisenä juttuna osuin jostain saamaan mieleeni sydämen malliset tupsut. Haeskelin tietoa niistä googlen avulla ja löysin vain jonkun hienon sydäntupsukoneen. Päätinpä siis tehdä itse kokeen yhdestä langanlopusta, joka ei oikein sovellu mihinkään hommaan määränsä ja materiaalinsa vuoksi.


Tein pahvista muotit ja kokeilin. Piirsin ihan vapaalla kädellä sydämen mallin ja keskelle reiän. Muotona pahvissa homma näytti hyvältä, mutta kun sain pahvit pois, epäilin hommaa suuresti. Mutta hetkisen langanpätkille saksia näytettyäni, kyllä se ihan kelposydämeltä näyttää, eikö?


21 grammaa paksua, hyvin pöllyävää ja höhtyväistä lankaa sain tähän pikkuprojektiin ujutettua ja lopullinen kulutus näiden parin päivän aikana oli 270 g!! Eli laihis onnistui 126 grammaa vaille täysin!! Mahtava tunne!

Luulin kyllä vahvasti, että selvitän tämän vuoden haasteen leikiten, mutta kaikki elämän käänteet eivät aina mene niin kuin Strömsössä. Väliaikainen työni kesällä vei kaiken inspiraation ja innostuksen. Ja kun hyvän ja innokkaan fiiliksen sain vihdoin syksyn mittaan takaisin, alkoi jo kello käymään hurjaa tahtia kohti vuoden loppua.

Siitä olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että jäljelle jäi sellaiset langat, jotka pystyn tekemään koska vain pois. Pari tiskirättiä niistä tekisi helposti, mutta kun en tiedä menisikö ne kuitenkaan käyttöön, niin siksi langat ovat jääneet vielä mietintämyssyn alle odottamaan vuoroaan. Mutta eiköhän nekin langat häviä kopastani hyvinkin pian, nyt kun ollaan päästy kunnolla vauhtiin :)

Ihanaa uutta vuotta rakkaat lukijani ja tehdään tästä mahtava vuosi 2017!!

28.12.2016

Viimeisiä jämälankoja viedään

Muutama päivä tätä vuotta jäljellä. Lankalaihiksen suuri tavoite, päästä eroon kaikista vanhoista langoista, onnistuu lähes täydellisesti. Ne mitkä edelleen keikkuu tuolla kopassa, on juurikin ne, joille en ole keksinyt mitään uutta olomuotoa. Lisäksi jo viikkoja kestänyt epämääräinen miniflunssa on vienyt voimia kummasti pois kutomisen ääreltä. Mutta, olen kuitenkin hiukan ponnistellut ja saanut kaikki villalankajämäni hävitettyä ja koppani sisältää vain uusia ja avaamattomia villalankoja. Ihanaa!

Koska lankojani oli hyvinkin epämääräinen määrä, pistin langat vain paksuuksien mukaan kahteen kasaan ja niistä tein sellaiset jämäsukat, mistä langat antoivat myöten. Näissä ensimmäisissä sukissa, suunnittelijan työhön pääsi taas rakas mieheni, joka sai päättää raitojen värikulun.


Lankoina on noin seiskaveikan vahvuisia lankoja. Kärjestä pistin menemään noin puolen metrin - metrin mittaisilla pätkillä ja pikkuhiljaa sain jo pikkuisia keriäkin käyttöön. Näihin on siis todellakin käytetty kaikki jämät! Tiimalasikantapäät ja varsiin isommat jämäkerät. Sukista tuli mielestäni jollain tavalla kiehtovat väriyhdistelmineen, tuo harmaan tasoittava vaikutus kantapään ja joustinvarren kanssa saa tuotoksen näyttämään mielestäni erityisen hyvältä (juurikin harmaan langan käyttö oli minun osuuteni suunnitteluprosessissa :).

Naisten sukat niistä tein, kokoa 38-39 ja ne odottavat vielä tulevaa omistajaansa. Puikot taisi olla 4mm ja silmukoita perus 48. Varteen tein muutamat lisäykset, jotta joustamaton varsi istuu jalan muotoon paremmin eikä kiristä. Painoa tuli 113 grammaa.


 Toiset jämälankasukat meni suoraan appiukolleni, joka pitää nallelangan vahvuisista sukista erityisesti. Siitä on jo muodostunut perinne, että joulupukki tuo aina yhdet ohuemmat villasukat seuraavalle vuodelle. Tällä kertaa vain kutojatonttu oli ollut niin kiireinen ja väsynyt, että sukat tulivat päätellyiksi vasta joulupäivänä.

Lankoja tuhottiin kahdeksasta eri keränlopusta, joten aikaa meni pelkästään jo lankojen selvittelyihin. Raidat loin raitageneraattorin avulla, jotta langat kestäisivät mahdollisimman pitkälle ja jälleen sain olla tyytyväinen generaattorin luotettavuuteen. Painon mukaan vain sävyttäin ja sieltä tulee valmiita ehdotuksia, kätevää. Tällä kertaa en jakanut lankoja perfektionistin tapaan sävyittäin identtisiksi, vaan nyt riitti, että samaa lankaa oli tismalleen sama määrä. Hienosti ne kuitenkin näyttävät, loppuvartta lukuunottamatta, lähes identtisiltä.

Tosiaan, miesten sukat kokoa 43-44 ja silmukoita oli 60 kappaletta 3mm puikoilla. Kärjestä aloitettu ja tiimalasikannalla varustettu. Näiden avulla lankakoppani keveni 97 grammaa ja viimeiset villalanganjämät hävisivät! Tätä on odotettu!

Nyt kun jaksaisi vielä puristaa muutaman kutomis-illan, saisin lähes lankalaihistavoitteeni toteutumaan. Katsotaan, kuinka viimeisten päivien tunnit venyvät....:)

27.12.2016

Viron Kesä - neuletakki

Tämän neuletyön postaaminen ja kuvaaminen on jäänyt ihan täysin unholaan. Nyt kun vuosi alkaa olla lopuillaan ja lankalaihiksen viimeisiä päivityksiä tehdään, tajusin tämän puuttuvan vielä listoilta. Halusin yksinkertaisen, mutta jollain jujulla varustetun elämäni ensimmäisen itsetehdyn neuletakin ja mielestäni valinta on paras mahdollinen.



Neuletakki valmistui jo kesäkuussa ja se on ollut ahkerassa käytössä. Ohje on ostamastani Saumattomat neuleet-kirjasta, jonka on tehnyt Anna Verschik. Alkuperäisessä ohjeessa lanka oli täysin toista ja etulistaan kuuluisi napit, mutta minä taas päätin mennä omia reittejäni. Lankana haluan käyttää valitsemaani ohuempaa vaihtoehtoa ja etulistan jätän aukinaiseksi. Näin se näyttää enemmän "minulta".

 
Neuletakki on kudottu poikittain ja se aloitettiin takaa keskeltä. Koska käyttämäni ihana Sandnes Garnin Mandarin petit-puuvillalanka oli huomattavasti ohuempaa kuin ohjeessa käytetty lanka, jouduin laskemaan silmukat täysin uusiksi. Tein ohjeen ns. "puolitoistakertaisena", jolloin sain mieleiseni pituuden (hieman pidemmän kuin ohjeessa). Poikittain kutominen, yksiä sukkia lukuunottamatta, oli minulle täysin uusi kokemus ja ohjetta lukiessani olin aivan pihalla mitä seuraavaksi tapahtuu. Huomasin kuitenkin, että kun vain rohkeasti aloittaa kutomaan, asiat selkiytyvät kummasti kun on se työ konkreettisesti nähtävillä ja pyöritettävänä.
 
Takki valmistui muutamassa viikossa rauhallisesti kutoen. Ohje oli loppujen lopuksi helppolukuinen ja ymmärrettävä, itse koitin tehdä siitä vain vaikeampaa mitä se oikeasti olikaan. Toki omat silmukkalaskelmat aiheuttivat hieman lisäpähkäilyä. Suurimmaksi osaksihan tämä on vain sileän neuleen tekemistä päästä-päähän. Helppoa, välillä jopa hiukan puuduttavaakin.
 
 
Ainoat koristeellisuudet takissa on tosiaan tuo kuvassa näkyvä taka-keskisauma, josta pidän kovasti. Koko työ tosiaan aloitetiin tästä "saumasta", jolloin työlle luotiin sen tuleva pituus.
 

Lisäksi sivusaumat tehtiin näppärästi työn ohessa niin, ettei mitään ylimääräisiä saumojen ompeluita tarvittu. Sivusaumatkin luovat oman pienen detaljinsa työn pelkistettyyn linjaan. Lopuksi tehtiin vielä etulista, jonka annoin höyrytyksen aikana venähtää hieman edestä pidemmäksi tarkoituksella. Näin sain kauniisti laskeutuvan mallin takkiini, jota kannan ylpeänä päälläni.

Lankaa kului vain 278 grammaa, joten kevyestä tapauksesta on kyse. Langat kävin ostamassa viimeisiä hetkiä auki olleesta lankakauppa Kerästä, jossa myyjä kertoi langan ihanasta ominaisuudesta; se vain muuttuu pehmeämmäksi ja pehmeämmäksi, mitä enemmän sitä käyttää ja pesee. Ja tämä on todellakin osoittautunut todeksi, sillä neuletakkini vain paranee ajan kuluessa. Toivottavasti tämä ihanuus tulee kestämään hamaan tulevaisuuteen!

9.12.2016

Jolie Box - Joulukuu

Minun jouluni alkoi jo eilen. Ensimmäinen joululahjani saapui ja sain luvan avata sen. Ihana isosiskoni on ostanut minulle joululahjaksi Jolie Boxin kolmeksi kuukaudeksi, alkaen nyt joulukuusta. Ihanaa!


Eilen heti työpäivän jälkeen kipitin pakettia hakemaan ja pieni perhosten kulku tuntui vatsassa. Uskomatonta, kuinka paljon se tietämättömyys paketin sisällöstä voi jännittää aikuista ihmistä! Kotiin päästyäni avasin tutun näköisen vaalean vihertävän laatikon ja olo oli kuin pikkuisena jouluaattona, ainut ero siihen, että tiedät varmasti että lahja osuu ja uppoaa :)


Kun boksi oli avattu, jännitys katosi kokonaan. Pieni into oli vielä tuotteita selatessa ja lappuja lueskellessa, mutta oli todella outoa huomata, että periaatteessa koko tällaisen jännitys-salaisuus-boksin juju on juurikin siinä avaamisvaiheen jännitysmomentissa ja sitten se katoaa, kun olet nähnyt sen.

No, mitä sieltä lootasta sitten tuli? Kaikkea ihanaa, joista mikään ei jää käyttämättä, eli osui ja upposi! Teemana on joulukuun boksissa Sparkle & Glow, sopivasti näin pikkujoulujen aikaan. Rentouttavaa, kuulasta ja hehkeää hemmottelupakettia siis tiedossa ihanalla kimalluksella!


Ensimmäisenä boksista osui silmääni Flow kosmetiikan mansikkamaito-naamiojauhe. Purkki on täysikokoinen ja ideana on se, että jauhetta sekoitetaan tippaseen vettä ja sitten nautitaan mansikan antioksidanteista sekä saven kaikesta hoitavuudesta. Tämä lähtee lähipäivinä testiin!


Toinen tuote mikä nappasi silmäni tiukasti otteeseensa oli Absolutionin La créme du teint, joka oli 15 ml putkilo. Koskaan en ole päässyt tuotetta testaamaan, joten tämähän tuli kuin tilauksesta. La créme du teint suojaa niin auringolta kuin ulkoisilta möröiltä, sisältää hurjasti kaikkia vaikuttavia aineita, jotka hoitavat, suojaavat, rauhoittavat, kirkastavat,... ja lopputuloksen pitäisi olla kuulas ja raikas. Kuulostaa todella lupaavalta :)


Lisäksi sieltä paljastui John Masters Organicsin shampoo ja hoitoaine. 30 ml matkakoot laventeli & rosmariini shampoota sekä citrus & neroli hoitoainetta. Tässä taas jälleen osui hyvin kohdilleen, koska kyseinen brändi on keikkunut mielessäni pitkään, mutta vielä ei ole tullut hommailtua mitään heidän tuotettaan testiin. Shampoon pitäisi tehdä hiukset kiiltäviksi ja hoitoaineen helpottaa käsittelyä. Matkakoot lähtevät viikonlopun reissulleni mukaan ja pääsee jo tänä iltana ensimmäiseen kokeeseen!


Kure Bazaarin kynsilakka löytyi myös valkoiseen pahviin käärittynä ja sävy on aivan ihana! Kuren lakathan ovat 85 posenttisesti luonnollista alkuperää, joissa on käytettyä esim perunaa sekä maissia ja niiden kestävyys on erittäin hyvä. Oikealta sävyltään (kuva vääristää) pehmeän ruusukultaisen sävyinen paljettilakka kirkaalla pohjasävyllä käy lähes kaikkien sävyjen kanssa todella hyvin. Lakka lähtee viikonloppuna testiin, se on varma!


Pienistä tuotteista pohjalta löytyi Alima Puren highlighter sävyssä whisper. Alima Pure on myös minulle täysin uusi tuttavuus, joten uusi tuote otetaan avosylin vastaan, vaikka en mikään suuri highlighter-fani olekaan. Jospa sitä sipaisisi hieman poskipäille ja katsoisi tuleeko sitä kaunista hehkua kasvoille....;)


Viimeisenä pohjalta käteeni osui Absolutionin näyte, joka on silmänympärysvoidetta. Voiteen pitäisi uudistaa, kirkastaa, kosteuttaa sekä freesata ilmettä. Katsotaan lunastaako Le soin regard lupauksensa.


Täällä ollaan siis seitsemännessä taivaassa, joka jatkuu helmikuulle asti! Voiko pienen ihmisen elämää piristää mikään näin paljoa, kuin pieni kosmetiikkaboxi, jonka sisältöä et tiedä?! Kyllä näköjään voi ja suosittelen tätä aivan kaikille kosmetiikasta kiinnostuineille! Ihana Jolie, kiitos kun olette tehneet tällaisen luonnonkosmetiikkafriikeille ja kiitos rakas siukku-liukku paketista!


Kosmetiikan täyteistä viikonloppua kaikille!

1.12.2016

I Love Me - messut

Nyt kun päästiin messufiilikseen niin jatketaan samalla aiheella ja hypetyksellä :) Kädentaidot-messut eivät ole olleet ainoa tilaisuus, mihin on tullut osallistuttua, vaan aiemmin jo lokakuussa järjestettiin I Love Me-messut Helsingin Messukeskuksessa. Aikaisempina vuosina olen vain jäänyt "rannalle ruikuttamaan" kuinka kiva sinne olisi mennä. Tänä vuonna päätettiin kaverin kanssa että nythän mennään eikä meinata!


Tosiaan, 21.-23. lokakuuta oli Helsingin Messukeskus täynnä toinen toistaan enemmän kauneudesta sekä hyvinvoinnista kiinnostunutta tallaajaa. Messuthan ovat pohjois-Euroopan suurimmat kauneuteen ja terveyteen erikoistuneet messut ja sen kyllä huomasi! Kyllä meidän kylän Pirkkahalli tuntui niin pieneltä tämän valtaisan laitoksen nähdessä.

Osastoa oli jos jonkinmoista; terveyttä, kauneutta, muotia, koru & kelloa sekä luonnollista. Sinänsä itse en ollut täysin oikeaa kohderyhmää, koska kiinnostuksen kohteet rajoittuivat luontaiseen- sekä terveysosastoon. Toki muotipuolikin oli ihan ok, mutta koru & kello sekä perinteinen kauneus-osastot sivuutettiin täysin. Se oli kyllä mahtava huomata, että luonnollisesti-osasto oli niin hyvin edustettuna ja sillä oli iso alue vallattuna :)

Mutta sitten siihen, että mitä sieltä tuli hommattua. Tonneja ja taas tonneja olisin kyllä pystynyt sinne satsaamaan erittäin helposti, mutta koska kukkaroni ei ole pohjaton, pakko oli luoda jonkinlainen budjetti tällekin reissulle. Budjetti piti yllättävän hyvin ja ostoksiini ole äärimmäisen tyytyväinen. Tässä kaikki epämääräisessä järjestyksessä:

 
Twist Be tarjosi ihastuttavia Goodion luomuraakasuklaita ja pakkohan niitä oli ostaa! Matkaan lähti 61% mustikka, 58% sitruuna-lakritsi sekä 80 % erikoissuklaa. Erikoisen suklaasta tekee sen, että siinä on käytetty jotain harvinaisempaa laatua, mutta en muista asiasta sen paremmin. Nam nam nam!
 
Ehdoton suosikkini on näistä kolmesta tuo musta-keltainen eli sitruuna-lakritsi. Harmi vain, että sen makuyhdistelmä muuttuu sitruunasta tyrniksi. Mutta eiköhän sekin maistu ainakin lähes yhtä hyvälle. Kaikki muut on jo syöty, mutta erikoissuklaata olen vielä jemmannut ja sitä löytyy vielä pikkasen varastosta erityishetkiä varten.


Ja koska olen suuri raakasuklaan rakastaja, piti Leaderin osastolta ostaa vähän näitä mun herkku "arkisuklaita" varastoon. Aijai, nämä ovat kyllä suorastaan raakasuklaan aatelia! Maku on 10+!


Feelmaxin varvassukat oli pakko hommata. Varvassukat vaan ovat kaikista parhaimpia sukkia jalkaan. Jalat voi hyvin ja pienet varpaani kiittävät! Tuliaisiksi ostin myös miehelleni omat harmaat sukat. Puna-valkoraitaiset olivat hyvin mielenkiintoisella koolla varustettu, mutta myyjä vakuutti minut siitä, että koko käy minun 38 jalkaan ja näin kävi!


Hurraw:n tarjousta 3kpl/10 € ei voinut ohittaa, vaikka vielä on huulirasvaa reilusti jäljellä. Onhan ne huulirasvojen ykkösnimi eikä suotta. Kun moon balmia laittaa illalla, on aamulla huulet kunnossa. Viime viikolla ylähuuleni halkesi amorinkaaren kohdalta kipeästi. Laitoin kunnolla Hurraw moon balmia ennen nukkumaanmenoa ja halkeamasta ei ollut tietoakaan aamulla! Pakkohan sitä siis on olla aina varastossa :)


Sitten välillä terveyspuolen ostoksiin. Puhdistamon energiasmoothie lähti ostoskassiini edullisella hinnalla. Smoothie on ollut testissä aamuvuorossani, jolloin olen jo iloisesti klo 4.30 työn touhussa. Suurta energiapiikkiä en ole huomannut saavani, mutta on ainakin pirtsakka niin väriltään kuin maultaankin. Ei ole muodostunut suureksi suosikikseni, mutta varmasti tulee käytettyä.


Jolien osasto oli äärettömän kaunis kukkakattoineen ja ihanan raikkaan lookin ansioista. Nämä tuotteet olivat oikein virallisella hankintalistalla; Mia Höydön Silkki-vartalovoide sekä Ihana-kasvovoide. Molemmat aivan täydellisiä omalle iholleni ja Mia Höytö on lunastanut hiljalleen vakkarituotepaikkoja hyllystäni. Näiden tuotteiden myötä olen jo alkanut vakavasti miettimään, onko minusta tulossa yhden brändin nainen.... ehkäpä.


Laveran tuotteet olivat hurjat -40 %, mutta koska kaikki hyllyt pursuilevat, ei matkaan lähtenyt kuin  uudistetulla ilmeellä oleva shampoo. Shampoo on osoittautunut varsin hyväksi edulliseksi perusshampooksi. Hiuksista tulee kiiltavät, pehmoiset ja puhtaan ilmavat.


Warpaintin haastaja Black & White voitti taistelun ja sitäkin tuli otettua testiin. Eroa Warpaintin kanssa on se, että tässä ei ole mitään lisättyä makua (Warpaintissa on piparminttua, appelsiinin kuorta sekä sitruunamyrttiä), eli se on ihan täyttä ainetta. Pakkaus on hieman pienempi mutta hintakin oli kolmasosan kilpailijastaan. Muutaman kerran olen tuotetta käyttänyt ja onhan siinä oma twistinsä vetää suupielet mustaksi ja ihmetellä täysin mauttoman hiilen toimintaa. Tarkoituksena olisi ottaa kunnon tehokäyttökuuri lähitulevaisuudessa, jolloin voisin arvioida valkaisun tehoa.


Boho oli tietysti minulle tuttu juttu jo yhteistyön kautta, mutta oli todella mukava nähdä naiset ihan ilmielävinä oikeina ihmisinä. Muutama sana siinä tuli vaihdettua ja samalla nappasin meikkikokoelmastani kokonaan puuttuvan osasen; en omistanut puuteria lainkaan ennen tätä ostosta! Ihana hienojakoinen mineraalipuuteri, joka on niin ihanan kevyt että! Tykkään kovasti!


Zao löytyi ihan sattumalta aivan viimeisenä kojuna ja sieltäkin oli pakko ottaa kehuja saanut eyeliner testiin. pääsin jopa meikattavaksi, jossa minulle laitettiin tummanpunaiset rajaukset. Tummanpunaiset! Tällaiselle täysin mustaan luottavalle ja tukeutuvalle tyypille! Mutta uskotteko, että sävy oli aivan älyttömän hienon näköinen ja avarsi mieltä suuresti. Punainen eyeliner lähti harkintalistalle, mutta mustan kanssa olen jo täysin symbioosissa. Tässä eyelinerissa kaikki toimii; sivellin on sopiva, värimassa on sopivan paksua, riittoisuus aivan uskomaton ja pysyvyys on ensiluokkaista! Voin iloisesti kaikille ilmoittaa että nyt olen luonnonkosmetiikan eyelinerini löytänyt!


Messut olivat uskomattoman valtaisat, jotka sekoittivat hetkeksi tämän pienen ihmisen pään. Hyvällä tavalla. Toki kyllähän ne kaikki implantit ja botox-ruiskeet olivat kieltämättä hieman etovia, mutta kun vain käveli kovaa ohi, muistikuvat unohtuivat kaikkien ihanien luonnonkosmetiikan tuotteiden sekaan.

I Love Me - messut sopivat kaikille kauneudesta ja terveydestä kiinnostuneille henkilöille. Uskallan vannoa, että sieltä löytyy jokaiselle jotakin! Ensi vuonna uudelleen, suuremmalla budjetilla! :)


29.11.2016

Kuukauden Tuote 11/2016 : Kädentaidot-messut 2016

Tämän kuun tähtijuttu odotti itseään kuun viimeiseen päivään. Tuotehan se ei itsessään ole, mutta puhutaan kuitenkin sen verran isosta ja mahtavasta asiasta, että ei sitä voi vaan sivuuttaa pienellä maininnalla. Marraskuun kruunua saa siis pitää "Kuukauden Tuotteena" Kädentaidot-messut.


Messuthan järjestettiin Tampereella Messu- ja urheilukeskuksessa (ent. Pirkkahallissa) 18.-20. marraskuuta. Kävijäennätys riikkoontui jälleen tänäkin vuonna ja yhteensä messuilla vieraili 44 419 kävijää. Kädentaidot-messujen kanssa oli samaan aikaan myös Antiikki- ja keräilymessut.

Itse pääsin onnellisesti tutustumaan messuihin ensikertaa BLOGISTI-rintamerkin kantajana. Aikaisempina vuosina olen ollut joko vain vieraana tai näytteilleasettajana. Ainut harmitus tuli siitä, että en päässyt messuille kuin vain lauantaina, koska muuten olin iloisesti töissä. Onneksi viime vuoden näytteilleasettajan kokemuksesta oli hyötyä ja messut sai hyvin sisäistettyä ja nautittua myös yhdessä päivässä.

Koska olen 100-prosenttinen nautiskelija, kamera jäi tarkoituksella kotiin ja kaikessa siinä ihastelussa ja kauniiden asioiden muistiin painamisen yhteydessä, en edes tajunnut puhelimen kameraa käyttää. Kun johonkin asiaan kunnolla syvennyn, kaikki muu unohtuu.

Mutta, budjetti pysyi hyvin kasassa ja ostoksia tuli tehtyä. Tässä kaikki ihanat ostokseni:

 
Ensimmäiseksi tuli napattua ilmainen Novitan lehti. Painos on viime vuoden talvinumero. Muutamia mukavia, "ehkä"-sarjaan päässeitä mallejakin on jo löytynyt...

 
Ensimmäisenä ostoksena sai kunnian olla aina yhtä ihanat Sola Saippuat. Viime vuonna nämä ihanuudet olivat meidän naapureita, joten tunneside oli suuri. Ja tietysti kun tuotteet ovat priimaa, mikäs sen parempaa. Halaukset ja kuulumiset vaihdettiin Solan Leilan kanssa, aivan ihana nainen kertakaikkiaan. Ihana startti messuille!
 

 
Seuraavaksi tuli hommattua tulevaan sukkaprojektiini oikean sävyiset langat. Pienessä Nappi Kikka Design Ateljeen kojussa huokui ihana lämpö ja Regian langat lähtivät matkaan. Näistä olisi tarkoitus tehdä jotkut kauniit ja rauhalliset kirjoneulesukat sävysävyyn talvikenkieni kanssa.
 
 
Kustannus-Mäkelä tarjosi tulevien juhlapäivien lahjat äärimmäisen edulliseen hintaan ja kaikki puuttuvat Vallu-kirjat tuli napattua talteen. Rakas kummipoika isoveljineen tulee siis saamaan sarjaan täydennystä lähiaikoina. Nämä Vallu-kirjat ovat parhaimpia pienten lasten kanssa puuhasteluun. Isoista kirjavista, aukeaman kokoisista kuvista pitää etsiä Vallu, sekä hänen muut ystävänsä. Kuvat ovat haastavia ja niitä ei ihan heti kyllä opi ulkoa! Lisäksi koko takakannen aukeama on täynnä mukavia lisätehtäviä, joten kirja kestää aikaa. Ja aikuisetkin uppoutuvat näihin ihan yhtälailla...
 

 
Ja kun osti vähintään kaksi kirjaa, sai kaupanpäälle Ingrid Wikholmin Herkuttelijan cookiet-kirjan. Voi hyvinkin olla, että näin joulun alla täytyy hieman syventyä tähän kirjaan paremmin ja napata joku ihana keksiresepti vaikka joulupöytään.
 

 
Tämän korun tekijästä minulla ei ole mitään tietoa/muistikuvaa, kun kuittiakaan en ostoksestani saanut. Koru on nimeltään enkelinkutsuja, eli sydänriipuksen sisällä on pieni kulkunen, josta kuuluu kaunis pieni ääni. Korun mukana tuli pieni lahjapussukka ja tarina kyseisen korutyypin syntyperästä, joka on espanjalaista alkuperää. Legendan mukaan ennen muinoin enkelit antoivat suojateilleen pienen kellon, jolla he pystyivät kutsumaan enkelin turvakseen pelon iskiessä. Tämä kaunis koru menee joululahjaksi hyvälle ystävälleni, joka itse sai valita mieluisensa.
 
 
Kerttuvillan osastolta jäi käteen ihanan pehmeää Dropsin merino extra fine-lankaa tulevaa omaa huiviani varten. Kaksi juttua on hautunut mielessäni; haluan ihanat kirjoneulesukat sekä rauhallisen ja ihanan lämpöisen huivin itselleni. Ihana pehmeä harmaa tulee siis olemaan sävynä tulevan talven huivissani.
 

Pikkupuoti Erja Raittinen Oy vastasi suloisella pussukallaan ongelmaani. Sopivan kokoista pussia olen haaveillut varvasvälivillalle ja tämä ihastuttava tapaus osui silmääni aivan sattumalta. Villaa ei ole turhan paljoa ja sitä on mukava säilyttää päivän ajan omassa sievässä lammas-pussissa. Villa ei myöskään haissut voimakkaasti, jonka vuoksi olen muutamia kertoja jättänyt villat aiemmin ostamatta. Nyt on nukuttu tyytyväisenä villat varpaiden välissä ja kaikki on vallan mainiosti.

 
Jo viime vuonna Sate-herkkutuotteen suklaat veivät kieleni mennessään ja tämäkään vuosi ei ollut poikkeus. Niin ahneesti tuli suklaata syötyä, että toinen ostoksistani tuli jo hävitettyä parempiin suihin ennen kuvienottoa, löysin vain pelkän pussin yläosassa olleen etiketin.
 
Karpalo tummasuklaalohkot olivat rouhean reiluja paloja, joissa oli sopivassa suhteessa kuivattuja karpaloita. Nämä olivat kyllä oikeastaan vähän liiankin hyviä, koska käsi ei meinannut pysyä pois pussista.
 
Tumman suklaan suurena ystävänä toisena tuotteena tuli ostettua 80% Uganda Musta tuntuu-sukulaatia, joka oli aivan täydellisen makuista! Voimakas, täyteläinen, pehmeä ja koko suun valtaava kaakaon maku, siitä tykkään. Mitään pistävää tai kitkerää makua ei tästä suklaasta irronnut, mikä tuppaa olemaan monien todella isoprosenttisten suklaiden ongelma. 


Deli-osastolta palasimme vielä pikapyörähdykselle käsitöiden maailmaan ja Taito Pirkanmaan isosta osastosta oli pakko ottaa matkaan sukka-heijastin. Periaatteessa en sitä olisi tarvinnut, mutta kun se vain oli ihan pakko saada keikkumaan takkiini/laukkuuni, kassan kauttahan sitä mentiin. Ja no, onhan se nyt pirun suloinen ja ihana! Ja hieman tavanomaista heijastinta suurempi, joten näkyvyyskin on hyvä. Eihän turvallisuudesta kannata tinkiä, varsinkaan kun voi olla näin tyylikkäänä liikkeellä :)

 
Suurta huvitusta kanssakulkijoissa herätti Nappi Kikan "pussinkorvaaja", ihastuttava vaaleanpunainen ämpäri. Kaikki tavarat olivat todella kätevä kantaa siinä ja lisäksi puuttuvan marjaämpärin tilalle saatiin korvaaja samalla. Ämpärini herätti huomiota niin messuvieraissa kuin näytteilleasettajissakin, joista osa jopa kyseli nerokkaan ja omaperäisen pakkaustavan alkuperää.
 
Kädentaidot-messut ovat kyllä kenelle tahansa suositeltava tapahtuma. Kaikkea käsillätehtyä kun löytyy laidasta laitaan A:sta Ö:hön. Lisäksi pieni Muoti-puoli sekä Deli-osasto ovat kiva lisä. Se on mahtavaa miten monet pienet tekijät pääsevät parrasvaloihin kaikkien isojen nimien rinnalle käsi kädessä :) Vielä kun huilauspaikkoja olisi enemmän niille, joiden jalat eivät jaksa tuntien talsimista, niin kaikki olisi täydellistä.
 
Ensi vuonna taas uudelleen, se on varma!